Arvoisa lukija:

Ystäväni ja minä saimme juuri valmiiksi uuden albumin nimeltä Sleep Through the Static. Tässä vaiheessa elämääni painan noin 85 kiloa ja korvakarvani pitenevät. Minulla on myös pari lasta. Vaimoni pullautti heidät maailmaan, mutta minä autoin. Jotkut albumin lauluista kertovat lasten tekemisestä. Jotkut lauluista kertovat lasten kasvattamisesta. Jotkut lauluista kertovat maailmasta, jossa nämä lapset kasvavat; se on sodan ja rakkauden ja vihan sekä ajan ja tilan maailma. Jotkut lauluista kertovat sellaisten ihmisten hyvästelemisestä, joita rakastan ja tulen kaipaamaan.

Äänitimme laulut analogisilla nauhureilla, joihin saatiin virta auringosta Havaijilla ja Los Angelesissa. Eräänä päivänä J. P. Plunier käveli sisään studioon ja sanoi: "Leutoa tuulta ja tyventä on jatkunut jo riittävän kauan." Niinpä annoimme hänelle erilaisia tuulia ja sadetta siinä kuin aurinkoa ja muutakin. Ja Robert Carranza auttoi panemaan kaiken oikeille paikoilleen.

Kutsuimme Zach Gillin edelliselle kiertueellemme Adam Topolin, Merlo Podlewskin ja itseni seuraksi ja päätimme tehdä hänestä porukan virallisen jäsenen. Porukkaan kuuluu siis nyt pianisti, mikä tekee meistä kai vähemmän pelottavia, mutta basistimme Merlo on 190 senttiä pitkä, joten pärjäämme kyllä.

Kaikki laulut ovat olleet mielessäni jo jonkin aikaa, ja on mukavaa jakaa ne muiden kanssa. Olen jatkuvasti kiitollinen vaimolleni, joka kirjoittaa tätä kirjettä koneella saneluni mukaan.

Toivottavasti pidät albumista.

Mahalo, kun kuuntelet.

Jack Johnson