"Meiltä odotetaan varmaan tietynlaista soundia", sanoo Kings of Leonin rumpali Nathan Followill, "mutta yritimme tarjota tällä levyllä jotain yllättävää."

Nashvillessa asustavan kvartetin uusi kunnianhimoinen, eri lähteistä ammentava albumi Because Of The Times eroaa tosiaan edeltäjistään. Kings of Leonin edellinen levy, vuonna 2005 julkaistu Aha Shake Heartbreak, oli "säröilevä hallitun väkivallan purkaus", kuten Rolling Stone -lehti asian ilmaisi. Levy oli täynnä parin minuutin mittaisia rajuja, mahtipontisia biisejä, joissa kitara rämisee, rummut pauhaavat ja laulu on rosoista. Sen sijaan Because of The Times –albumilla Followillit (veljekset Nathan, Caleb ja Jared sekä heidän serkkunsa Matthew) ovat avoimempia ja rennompia ja nauttivat täysin rinnoin uudesta musiikillisesta vapaudestaan.

"Karistimme rajoitukset harteiltamme", sanoo nokkamies/rytmikitaristi Caleb. "Menimme studioon avoimin mielin ja päätimme tehdä kaikkemme, jotta laulut nousisivat uudelle tasolle. Sisällämme on paljon musiikkia ja erilaisia vaihtoehtoja."

Kings of Leon olisi helposti voinut tehdä vain Aha Shake kakkosen. Tuo albumi (ja sen edeltäjä, vuonna 2003 julkaistu Youth and Young Manhood) teki näistä helluntailaispapin pojista, jotka kiersivät lapsina saarnaajaisänsä kanssa ympäri etelävaltioiden maaseutua, indietähtiä USA:ssa ja suuria rocktähtiä Britanniassa. Harp-lehti kutsui vuonna 2005 Kings of Leonia "virkistävimmäksi tuulahdukseksi modernin musiikin saralla sitten 70-luvun lopun, jolloin punkrock mullisti koko musiikkiskenen."

Pojat eivät kuitenkaan ratsastaneet vanhalla maineellaan vaan etsivät uusia haasteita. "Emme arkailleet kokeilla uusia juttuja", Nathan sanoo. "Juuri siinä tämä albumi eroaa edellisestä. Meitä ei pelottanut lainkaan. Jokainen laulu paljasti jotain sellaista, jota emme edes tienneet olevan sisällämme, mikä antoi entistä enemmän rohkeutta seuraavaa biisiä varten."

Näin ollen Because Of The Times (nimi viittaa saarnamiesten vuosittaiseen kokoukseen, johon pojat nuorempina osallistuivat) sisältää Kings of Leonin ensimmäisen yli viisiminuuttisen biisin ("Knocked Up"), ensimmäisen biisin, jossa on vokaaliefektejä ("On Call") ja ensimmäisen biisin, jota voisi hyvin kutsua stadionrockballadiksi ("Black Thumbnail"). Albumilta löytyvät myös raju "McFearless", heleä "Ragoo", ällöttävä "Charmer" ja valssimainen "The Runner" – niin kaunis biisi, että sitä voisi jo sanoa kehtolauluksi. "Osaan kyllä laulaa kauniisti, jos vain haluan", sanoo Caleb, jonka vetelä etelän intonaatio oli aikanaan bändin soundin tavaramerkki.

Kings of Leon tiesi nyt ensi kertaa studioon mennessään, millaiselta se halusi levyn kuulostavan, ja ehkä juuri siksi Because Of The Times on bändin toistaiseksi monipuolisin tuotos. Levy pursuaa uusia ideoita, ja bändi on ottanut sen myötä suuren harppauksen eteenpäin sekä biisien tekemisessä että soittotaidossa. Vaikka Caleb tekee suurimman osan sanoituksista, "tämä oli ensimmäinen levy, jolla bändin kaikki neljä jäsentä vaikuttivat tasavertaisina jokaiseen biisiin", Nathan sanoo. Caleb jatkaa: "Koska me halusimme levyn kuulostavan erilaiselta, meidän piti kuunnella toisiamme vähän enemmän."

Followillien tukena projektissa olivat bändin pitkäaikaiset tuottajat Ethan Johns (Ryan Adams, Ben Kweller) ja Angelo Petraglia. "Ethan osaa ottaa artistista kaiken irti – hän saa tämän yrittämään parastaan", Nathan sanoo. "Ja Angelo haluaa, että artisti yrittää parastaan ja että tällä on samalla hauskaa, koska se heijastuu myös nauhoitukseen. Hän innostaa ottamaan riskejä ja kokeilemaan sellaista, mitä emme olisi ikinä muuten älynneet kokeilla. He täydentävät hienosti toisiaan."

Tällä kertaa bändi kertoi Johnsille ja Petraglialle haluavansa ottaa entistä aktiivisemman roolin levyn nauhoituksissa. "Halusimme toteuttaa niitä soundeja, joita kuulimme päässämme", Nathan selittää, "koska levy edustaa aina ennen kaikkea bändiä. Mutta olimme kahta ensimmäistä albumiamme tehdessämme niin nuoria, ettemme vielä tienneet sitä." Mikään ei kuitenkaan saa nuorta bändiä aikuistumaan niin nopeasti kuin kiertäminen täydellisten ammattilaisten kuten U2:n (vuonna 2005) ja Bob Dylanin ja Pearl Jamin (vuonna 2006) kanssa.

"Dylanin kiertueen viimeisenä iltana", Caleb kertoo, "Dylan tuli pukuhuoneeseemme ja sanoi [Caleb matkii Dylanin käheää ääntä]: 'Mikä tuo teidän viimeinen biisinne oli?' Minä vastasin: 'Öh, sen nimi on 'Trani' [transvestiittihuorista kertova pikku laulelma ensimmäiseltä albumilta]. Dylan sanoi: 'Se on hemmetin hyvä biisi.' Se oli varmaan elämäni upein kokemus."

Mitä siis seuraavaksi? Tietysti kiertue. "Se on meidän juttumme", Nathan sanoo. "Olemme live-bändi, se on ominta alaamme. Nautimme, kun saamme vetää kunnon show'n. Aloitamme harjoitukset huomenna. Olen varma, että tulemme vielä katumaan sitä, että olemme tehneet levylle niin vaikeita biisejä, joita meidän pitää nyt esittää joka ilta livenä." Hän pitää tauon ja sanoo sitten hilpeänä: "Minulla on kuitenkin valtavat käsi- ja jalkalihakset ja rinta paljaana!"