Maroon 5
Maroon 5 nappasi ensimmäisen Grammynsa vuonna 2005 parhaana uutena artistina. Bändin levyjä on myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta. Maroon 5:n kehuttu rockia ja R&B:tä sekoittava soundi tuli ensimmäisen kerran tutuksi debyyttialbumilla Songs About Jane. Yhtye on viimeisen neljän vuoden aikana esiintynyt muun muassa The Rolling Stonesin ja Stevie Wonderin kaltaisten legendojen kanssa, ja se julkaisee toukokuun 22. päivänä odotetun kakkosalbuminsa It Won't Be Soon Before Long (A&M/Octone Records). Kuuntelijat voivat odottaa albumin olevan "seksikkäämpi", "vahvempi" ja jopa "sanoituksiltaan synkempi" kuin Jane, sanoo laulaja/kitaristi Adam Levine, joka vahvistaa, että "levyn perustana on vanha tuttu juttumme eli erilaisuus".
Albumi äänitettiin poikien kotikaupungissa Los Angelesissa, ja taustatukena häärivät tuottajat Mike Elizondo (Fiona Apple, Eminem), Mark "Spike" Stent (Gwen Stefani, Björk, Keane, Marilyn Manson), Mark Endert (Madonna, Fiona Apple) ja Eric Valentine (Queens of the Stone Age, Nickel Creek). Oman osansa levyn äänimaailmaan antoi uusi rumpali Matt Flynn, jonka rajumpi tyyli täydentää hyvin Levinen, kitaristi James Valentinen, basisti Mickey Maddenin ja kosketinsoittaja Jesse Carmichaelin soundeja. "Olemme kaikki todella tyytyväisiä lopputulokseen", Levine sanoo. Hän kiittää myös levy-yhtiötä, joka innostui uusista soundeista ja kokeiluista. "Janella esikuvamme kuuluivat vielä melko selvästi, mutta nyt musiikki kuulostaa enemmän Maroon 5:ltä", Levine sanoo. "Seisomme nyt omilla jaloillamme, ja uskon, että tämä albumi auttaa ymmärtämään, keitä me itse asiassa olemme."
Jo ensimmäinen single "Makes Me Wonder" osoittaa, että Maroon 5 on onnistunut jälleen kerran luomaan pop rock –kappaleen, joka vetoaa ihmisiin ympäri maailmaa. Basson hallitsema alku muuttuu saumattomasti tarttuvaksi melodiaksi, joka on ristiriidassa sanoituksen kanssa: "Anna minulle jotain, mihin uskoa, sillä en usko enää sinuun." Pinnan alta löytyy Adam Levinen mukaan myös viitteitä "lisääntyvästä tyytymättömyydestä nykymenoa ja nykyjohtajia kohtaan", mikä antaa uusia merkityksiä tälle muuten kevyesti rullaavalle erolaululle. "If I Never See Your Face" tarjoaa viiltävää rehellisyyttä yhden illan jutun jälkeen. Kappaleen kitarasoundit ja niiden alla soiva tasainen rytmi ovat kunnianosoitus Quincy Jonesille. Rajulla elektronisella osuudella alkava "Wake Up Call" sisältää hiphop-vaikutteita sekä synkän tarinan, jossa luovitaan petoksen ja vihan syövereissä.
It Won't Be Soon Before Long kertoo pitkälti toivottomuudesta. Rockia ja hiphopia yhdistelevä hyperaktiivinen "A Little of Your Time" (joka on Levinen mukaan "albumin ainutlaatuisin kappale, jossa on yksi parhaimpia koskaan tekemiämme sanoituksia") kertoo suhteesta, jonka kestävyyttä uhkaavat epäluottamus ja kommunikaatiovaikeudet. Bassovoittoisessa "Won't Go Home Without You" –biisissä pyydetään haikeasti "vielä yhtä tilaisuutta korjata tilanne".
Samaa koulua läntisessä Los Angelesissa käyneet Levine, Carmichael ja Madden niittivät ensin mainetta nimellä Kara's Flowers. Vaikka kaikki portit näyttivät olevan pojille avoimina – ensimmäisen albumin tuotti legendaarinen Rob Cavallo (Green Day, Goo Goo Dolls) – bändin debyyttialbumi The Fourth World ei myynyt odotetusti. Levy-yhtiö ei jatkanut sopimusta, ja yhteinen tulevaisuus alkoi askarruttaa bändin jäseniä. Yliopisto tarjosi väliaikaisen ratkaisun. Madden jäi Los Angelesiin opiskelemaan UCLA:ssa, kun taas Levine ja Carmichael suuntasivat itään New Yorkin osavaltion yliopistoon.
Yliopiston asuntolassa New Yorkissa he kokivat varsinaisen herätyksen. "Käytävillä kaikui gospelmusiikki, ja ihmiset kuuntelivat meille vieraita artisteja, kuten Biggie Smallsia, Missy Elliotia ja Jay-Z:tä", Levine muistelee. "Aaliyahin levy oli juuri ilmestynyt, ja se teki meihin valtavan vaikutuksen." Levinen esikuvia olivat siihen asti olleet The Beatles, Bob Dylan, Simon & Garfunkel ja monet muut artistit, joiden parissa hän oli varttunut. Nyt hänen musiikkimaailmansa mullistui täysin. Levine alkoi kuunnella aktiivisesti Stevie Wonderia ja omaksui uuden laulutyylin. Carmichael alkoi soittaa koskettimia. Tulevaisuus näytti yhtäkkiä taas valoisalta, ja se näyttäytyi aivan uudenlaisessa valossa.
Kun kaksikko kokoontui jälleen yhteen Maddenin kanssa Los Angelesissa, he saivat soittoon uutta intoa yhdistäessään R&B- ja groove-sävyjä räjähtävään rock & rolliinsa. Uusi musiikkityyli toi bändille myös uuden nimen, Maroon 5, sekä viidennen jäsenen, kitaristi James Valentinen. "James tuli mukaan juuri, kun mietimme bändille uutta nimeä", Levine kertoo. "Emme selvästikään olleet enää Kara's Flowers, kun James oli mukana ja musiikkimme oli aivan uudenlaista."
Uuden asenteen, soundin ja nimen omaksunut Maroon 5 alkoi pian kiinnostaa myös levy-yhtiöitä. Octone Records, joka oli tuolloin uusi New Yorkissa toimiva riippumaton levy-yhtiö, otti bändin talliinsa, ja vuonna 2001 Maroon 5 lähti studioon tuottaja Matt Wallacen kanssa (The Replacements, Faith No More). Bändi yhdisti rockjuurensa ja uuden intohimonsa R&B:tä kohtaan, ja näin syntyi Songs About Jane. Tällä kesäkuussa 2002 julkaistulla albumilla poprytmit ja klassiset soulmelodiat soivat sulassa sovussa rajujen kitarasoundien ja vahvan rockpoljennon kanssa. Kaiken kruunaa Levinen ilmeikäs ääni, joka kertoo tarinoita entisestä tyttöystävästä.
Albumi poiki neljä hittisingleä. Yksi niistä, "This Love", toi Maroon 5:lle Parhaan uuden artistin palkinnon vuoden 2004 MTV Video Music Awards –gaalassa ja nousi listaykköseksi samanaikaisesti sekä Top 40 -listalla että VH1:n ja MTV:n listoilla. Siitä tuli myös ensimmäinen biisi, jota ladattiin netissä platinalevyn verran. Toinen single "She Will Be Loved" nimettiin Grammy-ehdokkaaksi kategoriassa Paras duon tai yhtyeen popesitys. Kaksi muuta levyltä lohkaistua singleä, "Harder to Breathe" ja "Sunday Morning", nousivat nekin korkealle Billboardin listalla. Bändi nappasi Grammy-ehdokkuuden myös kategoriassa Paras uusi artisti, jonka se myös voitti. Maroon 5 hallitsi vuonna 2004 kymmenen viikon ajan Modern Adult Contemporary, Hot AC ja Adult Top 40 –listoja. Jane on myynyt nelinkertaisesti platinaa Yhdysvalloissa ja lisäksi kultaa tai platinaa yli 35 muussa maassa.
Maroon 5 esiintyi kiertueilla monien eri artistien kanssa. Näiden artistien joukossa olivat niin The Rolling Stones kuin Stevie Wonderkin (Live 8 –konsertin päätteeksi Philadelphiassa). Bändi oli musiikkivieraana muun muassa seuraavissa ohjelmissa: "Saturday Night Live", "The Late Show with David Letterman", "The Tonight Show with Jay Leno", "The Ellen DeGeneres Show", "Jimmy Kimmel Live", sekä "The Today Show".
Maroon 5 julkaisi vuonna 2004 levyn Acoustic, kokoelman akustisesti esitettyjä kappaleita, sekä vuonna 2005 live-taltioinnin Live – Friday, the 13th. Yhtye sai toisen Grammynsa, tällä kertaa kategoriassa Paras duon tai yhtyeen popesitys, vuonna 2006 kansainvälisen hittisinglen "This Love" live-versiosta.
Maroon 5 tunnetaan myös ympäristön puolestapuhujana. Bändi palkittiin vuonna 2006 Environmental Media Awards –gaalassa, ja se on lupautunut mukaan uuteen Global Cool –liikkeeseen, jonka tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutosta innostamalla miljardi ihmistä ympäri maailmaa vähentämään omaa energiankulutustaan. Lisää tietoja löytyy osoitteesta www.maroon5.com.
